Positiivilistaongelma
Lemmikkien positiivilista
/ˈlemikːien positiːʋiːliˌlista/
substantiivi
luettelo eläinlajeista, joita saa pitää lemmikkeinä; kaikki lajit, joita ei ole mainittu luettelossa, on kielletty tai muuten säännelty.
Ympäri maailmaa lemmikkien positiivilistat herättävät kiivasta keskustelua eläinten pitäjien, lobbausjärjestöjen ja päättäjien keskuudessa.
Positiivilista rajoittaa lemmikkien pidon pieneen joukkoon hyväksyttyjä lajeja, ja kaikki muut lajit kielletään automaattisesti. Kannattajat väittävät usein, että tällaiset listat auttavat hallitsemaan vieraslajeja, suojelemaan kansanterveyttä ja parantamaan eläinten hyvinvointia. Näitä väitteitä tukeva näyttö on kuitenkin parhaimmillaankin kyseenalaista ja useimmiten täysin olematonta. Lisäksi tohtori Martin Singheiser, Saksan päättäjiä neuvovan Bundesverband für fachgerechten Natur-, Tier- und Artenschutz e.V. -järjestön (BNA) edustaja, toteaa, etteivät positiivilistat toimi käytännössä.
Tohtori Singheiser sanoo sen suoraan:
”Emme näe positiivisia vaikutuksia niissä maissa, joissa positiivilistat on otettu käyttöön. Näistä maista ei myöskään ole näyttöä siitä, että ne parantaisivat eläinten hyvinvointia, lajisuojelua, vieraslajien hallintaa tai zoonoosien torjuntaa.”
Tiivistelmä
Positiivilistat rajoittavat lemmikkien pidon ennalta määriteltyihin sallittuihin lajeihin ja kieltävät kaikki muut. Kannattajat väittävät niiden parantavan eläinten hyvinvointia, hallitsevan vieraslajeja ja suojelevan kansanterveyttä, mutta olemassa olevista järjestelmistä saatu näyttö osoittaa, etteivät nämä tavoitteet toteudu. Belgian ja Alankomaiden listoja on kumottu tai kritisoitu tieteellisen perustan puutteen vuoksi, ja käytännön valvonta on heikkoa tai olematonta. Ei ole selkeää näyttöä siitä, että positiivilistat parantaisivat eläinten hyvinvointia, ja ne voivat jopa heikentää hyvinvointia ja suojelua ajamalla omistusta maan alle, hävittämällä pitkäaikaisia vankeudessa pidettyjä populaatioita ja kaventamalla kokeneiden pitäjien joukkoa, joka tuottaa hoito- ja hyvinvointitietoa. Yleisten lajikieltojen sijaan kohdennettu, tieteeseen perustuva sääntely, nykyisten lakien parempi valvonta ja pitäjien koulutus esitetään tehokkaampina keinoina.
Näytön ja tieteellisen perustan puute
Positiivilistojen ajaminen pohjautuu eläinten vapauttamiseen tähtääviin ideologioihin, ja niitä edistävät usein lobbausjärjestöt, jotka pyrkivät avoimesti lopettamaan yksityisen eläintenpidon kokonaan. Tässä viitekehyksessä jokainen lemmikkien pitoa rajoittava toimenpide nähdään askeleena kohti laajempaa kieltoa. Tohtori Singheiser varoittaa, että positiivilista on ”vasta alku” – jopa silloin, kun se pahentaa juuri niitä ongelmia, joita sen väitetään ratkaisevan.
Maailmalla käytössä olevat positiivilistat eivät anna rohkaisevaa palautetta, eikä ole juurikaan näyttöä siitä, että malli olisi toimiva. Esimerkiksi Belgian Valloniassa positiivilista sai jatkuvaa kritiikkiä ja se kumottiin Belgian tuomioistuimessa, koska se rajoitti epäoikeudenmukaisesti eläinten pitäjien ja yritysten vapauksia. Alankomaissa positiivilista on kumottu oikeudessa jo kolme kertaa tieteellisen perustan puutteen vuoksi, ja myös uusin versio on oikeudellisen haasteen kohteena.
Alankomaiden positiivilista
”Alankomaiden nisäkkäitä (ja pian myös matelijoita) koskeva positiivilista ei perustu tieteeseen, vaan sitä ovat vahvasti muokanneet eläinoikeusaktivistit. Ratkaisevaa on, ettei lista paranna eläinten hyvinvointia millään tavalla. Riskinarviointi sivuuttaa sen tosiasian, että monia lajeja on pidetty menestyksekkäästi vuosikymmenten ajan erinomaisissa oloissa, ja se aliarvioi todellisten riskien vähäisyyden. Lisäksi positiivilista vaikeuttaa luonnonvaraisina uhanalaisten lajien ex situ -suojelua.
Siksi tämä on huono uutinen lajeille, niiden hyvinvoinnille ja niiden pitäjille.”
- Floris Visser, Stichting Platform Verantwoord Huisdierenbezit (PVH)
Useat maat, joissa positiivilistalainsäädäntö on voimassa, eivät ole pystyneet laatimaan sallittujen lajien listoja, jotka olisivat johdonmukaisia tai tieteellisesti perusteltuja. Euroopan tasolla, jossa lemmikkien pitoa vastustavat järjestöt lobbaavat EU:n laajuista positiivilistaa, lainsäädäntö edellyttää, että tällaisen listan on oltava oikeudenmukainen ja tieteellisiin kriteereihin perustuva – vaatimukset, joita positiivilistojen kannattajat eivät toistuvasti pysty täyttämään.
Lobbaajien väitteistä huolimatta ei ole näyttöä siitä, että positiivilistat johtaisivat parempiin lopputuloksiin. Sallittujen lajien listojen laatimisessa on nähty hälyttävää tieteellisen huolellisuuden puutetta. Päätökset sallittavista ja kiellettävistä lajeista ovat usein ideologisia ja heikosti perusteltuja, mikä johtaa lainsäädäntöön, jolta puuttuu tieteellinen perusta ja jota on mahdotonta valvoa. Kuten tohtori Singheiser toteaa:
”Positiivilistan pohjaksi soveltuva vankka tieteellinen perusta puuttuu.”
Regulatory and enforcement concerns
Parhaatkin lait epäonnistuvat, jos valvonta on heikkoa – ja tämä on todellisuutta monissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa viranomaisilla ei ole riittävästi resursseja tai asiantuntemusta edes nykyisen lainsäädännön valvontaan, saati sitten entistä raskaamman positiivilistalain toimeenpanoon.
Belgia tarjoaa selkeän esimerkin siitä, kuinka valvonnan puute tekee positiivilistoista tehottomia. Vaikka Flanderissa on voimassa positiivilista, kiellettyjä lajeja pidetään edelleen avoimesti viranomaisten silmien alla. Laittomasti pidettyjen eläinten omistajiin kohdistuu kuitenkin harvoin toimenpiteitä. Eläimiä ei takavarikoida eikä niitä rekisteröidä tai niiden hoitoa säännellä, mikä tekee positiivilistasta käytännössä toimeenpanokelvottoman ja tehottoman.
Tohtori Singheiserin mukaan nykyisten sääntöjen parempi valvonta toisi huomattavasti enemmän hyötyä kuin uuden rajoituskerroksen lisääminen.
”Ongelma ei ole lakien puute”, hän sanoo. ”Ongelma on valvonnan puute. Positiivilista ei tee mistään ’enemmän laitonta’. Vastuuton toiminta jatkuu entiseen tapaan. Ainoa ero on se, että vastuullisia eläinten pitäjiä rangaistaan epäoikeudenmukaisesti.”
EU-lainsäädännön
periaate
EU-lainsäädäntö edellyttää myös, että sääntelyssä käytetään vähiten rajoittavaa keinoa. Positiivilista ei ole vähiten rajoittava vaihtoehto. Jos olemassa olevat keinot voivat asianmukaisesti valvottuina ratkaista hyvinvointi-, suojelu- ja turvallisuuskysymykset, on erittäin rajoittava positiivilista suhteeton toimenpide.
Yleinen turvallisuus ja zoonoosit
Positiivilistojen kannattajat väittävät usein, että positiivilistat estävät zoonoosien leviämistä, mutta näyttö ei tue tätä. Vakavimmat zoonoottiset taudit liittyvät pääosin nisäkkäisiin ja lintuihin (kuten lintuinfluenssa ja afrikkalainen sikarutto), eivätkä matelijoihin, jotka ovat useimmiten positiivilistojen kohteena. Useimmat eläinten pitäjät ymmärtävät, että matelijoihin liittyvä zoonoosiriski rajoittuu pääosin salmonellaan, joka on hyvin tunnettu ja hallittavissa.
Lisäksi useimmissa maissa on jo olemassa vahvat sääntelykehykset zoonoosien torjuntaan, eikä positiivilista toisi merkittävää lisäsuojaa. Aidosti vaarallisten lajien osalta kohdennetut sääntelykeinot olisivat huomattavasti järkevämpiä.
Sama pätee väitteisiin, joiden mukaan positiivilistat suojelisivat yleisöä vaarallisilta eläimiltä. Saatavilla olevan datan perusteella riski on vähäinen ja jo nyt hyvin hallinnassa. Tohtori Singheiser toteaa, että jos vaarallisuus on huolenaihe, hyväksi todettu kieltolista (negative list) on osoittautunut tehokkaaksi monissa maissa. Tällaisessa järjestelmässä tietyt korkean riskin lajit edellyttävät osoitettua osaamista ja asianmukaisia turvajärjestelyjä. Tämä kohdennettu lähestymistapa keskittyy todellisiin riskeihin sen sijaan, että rajoittaisi harmittomia lajeja, joilla ei ole yhteyttä yleiseen turvallisuuteen.
Sataprosenttisesti
onnistunut sääntely
Isossa-Britanniassa Dangerous Wild Animals Act on ollut voimassa vuodesta 1976. Tänä aikana yksikään kansalainen ei ole loukkaantunut tai kuollut lain alaisena olevan eläimen vuoksi, mikä tekee DWAA:sta yhden maailman onnistuneimmista – ja todennäköisesti ainutlaatuisen – säädöksistä.
Vaikutukset tieteeseen
Positiivilistat uhkaavat myös rajoittaa arvokasta tieteellistä tietoa. Suuri osa tiedosta pienistä ei-kotieläinlajeista on peräisin yksityisiltä eläinten pitäjiltä, joilla on vuosikymmenten kokemus. Tätä tietoa on julkaistu kirjallisuudessa, erikoislehdissä ja kirjoissa, ja se on mahdollistanut merkittäviä edistysaskeleita hyvinvoinnissa, hoidossa ja jalostuksessa – erityisesti harvinaisten ja vähän tutkittujen lajien osalta. Tohtori Singheiser painottaa:
”Jos positiivilista olisi voimassa, kaikki tämä tieto katoaisi.”
Monet eläintarhoissa ja suojelututkimuksessa työskentelevät ammattilaiset ovat aloittaneet yksityisinä eläinten pitäjinä. Tämän polun katkaiseminen vähentäisi näille aloille siirtyvää asiantuntemusta. Saksan Citizen Conservation -hanke on yksi esimerkki eläintarhojen ja yksityisten kasvattajien yhteistyöstä, ja lukemattomat ihmisen hoidossa pidetyt lajit toimivat elävänä vakuutuksena, kun luonnonvaraiset populaatiot ja elinympäristöt vähenevät. Yksityisen eläintenpidon rajoittaminen uhkaa purkaa näitä huomaamattomia mutta elintärkeitä suojelutoimia.
Suojelua vahingoittava vaikutus
Lajeja kielletään joskus vain siksi, että ne ovat uhanalaisia luonnossa, vaikka ne menestyvät vastuullisessa ihmisen hoidossa. Tämä ristiriita voi heikentää suojelua sen sijaan, että tukisi sitä. Tohtori Singheiser varoittaa:
”Lajeja, joita on pidetty ja kasvatettu ihmisen hoidossa vuosikymmeniä, saatetaan kieltää positiivilistan myötä. Se ei hyödytä eläinten hyvinvointia eikä lajien suojelua.”
Eläinten hyvinvointi ja uudelleensijoittaminen
Tarkastelimmepa koiria, kissoja, undulaatteja tai parta-agamoja, hyvinvointiongelmia esiintyy kaikilla. Vaikka näitä ongelmia on pyrittävä vähentämään, on selvää, ettei kaikkia hyvinvointiongelmia voida koskaan poistaa. Matelijoiden, sammakkoeläinten tai muiden taksonien osalta ei ole riittävästi tietoa ongelmien laajuudesta, joten emme voi verrata niitä perinteisempiin lemmikkeihin. Tiedämme kuitenkin, ettei saatavilla oleva näyttö osoita positiivilistojen ratkaisevan hyvinvointiongelmia.
Saksalainen Exopet-tutkimus tarkasteli hyvinvointiongelmia eri eläinryhmissä ja havaitsi, että vakavimmat ongelmat eivät yleensä koskeneet harvinaisia tai vaativia lajeja, jotka todennäköisesti kiellettäisiin positiivilistalla. Huonoimmat lopputulokset liittyivät yleisimpiin lajeihin, joita suuri määrä omistajia pitää. Erikoistuneemmat lajit pärjäsivät paremmin, koska niiden pitäjät olivat osaavampia, koulutetumpia ja kokeneempia.
Positiivilista voi pahentaa tilannetta poistamalla hyvin hoidettuja lajeja näkyvistä ja jättämällä yleiset mutta riskialttiimmat lajit koskemattomiksi.
Lisäksi huolta herättää eläinten uudelleensijoittaminen. Kukaan ei ole selventänyt, mitä tapahtuu eläimille, jotka on hankittu laillisesti ennen positiivilistan käyttöönottoa mutta joita ei sisällytetä listalle. Pitkäikäisten lajien, kuten kilpikonnien, uudelleensijoittaminen olisi erityisen vaikeaa, ja eläinsuojelukeskukset eri puolilla Eurooppaa ovat jo nyt täynnä. Positiivilista poistaisi kysynnän kielletyiltä lajeilta ja laukaisee uudelleensijoituskriisin, joka olisi katastrofaalinen eläinten hyvinvoinnille. Yllättävää kyllä, tätä ongelmaa positiivilistojen kannattajat näyttävät pitkälti sivuuttavan, vaikka he vetoavat eläinten hyvinvoinnin ensisijaisuuteen.
Mikä on ratkaisu?
BNA ehdottaa kohdennettuja toimia laajojen kieltojen sijaan. Eläinten hyvinvoinnin osalta ensisijainen tavoite on parempi koulutus nykyisille ja tuleville eläinten pitäjille. Ihmisten tulisi ymmärtää hankkimiensa lajien tarpeet ja olla valmiita täyttämään ne koko eläimen eliniän ajan.
Suojelun osalta BNA peräänkuuluttaa parempaa tiedonkeruuta. Monet suojellut lajit lisääntyvät menestyksekkäästi osaavien yksityisten pitäjien hoidossa. Tämän tiedon kokoaminen voisi luoda yksityiskohtaisen, maailmanlaajuisen kantakirjan, joka tunnistaa ja vahvistaa yksityisen sektorin panoksen suojeluun.
Vieraslajien osalta koulutus tahattoman luontoon päästämisen ehkäisemiseksi on linjassa nykyisen EU-lainsäädännön kanssa ja välttää vastuullisten pitäjien rankaisemisen.
Zoonoosien hallinnan tulisi keskittyä hygieniaan, sairauksien varhaiseen tunnistamiseen ja eläinlääkärien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Pitäjien kouluttaminen terveysriskien tunnistamiseen olisi huomattavasti tehokkaampaa kuin lajilistojen käyttö, jotka eivät vastaa todellisia tautiriskejä.
Lopuksi vaarallisia eläimiä koskeva kysymys voitaisiin ratkaista kieltolistalla, joka sallii pätevien pitäjien pitää tiettyjä lajeja määritellyin ehdoin. Tämä lähestymistapa kohdistuu todellisiin riskeihin ilman, että se murentaa vastuullista eläintenpitoa.
Mitä nyt?
Positiivilistojen edistäminen perustuu ideologiaan, ei näyttöön, ja niiden vaikutukset maissa, joissa ne on otettu käyttöön, ovat parhaimmillaankin vaatimattomia. Valvonnan puutteesta hyvinvointiriskeihin ja mahdollisiin suojelun takaiskuihin – positiivilistat luovat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat. Siellä missä positiivilistat ovat voimassa, vastuulliset eläinten pitäjät kohtaavat ankarat rajoitukset, arvokas tieto ja kokemus menevät hukkaan, ja eläimet jäävät epävarmaan ja turvattomaan tilanteeseen. Sen sijaan että ne olisivat ratkaisu, nämä toimet uhkaavat pahentaa juuri niitä ongelmia, joita ne väittävät ratkaisevansa.
Yleiskieltojen sijaan kohdennettu, tieteeseen perustuva lähestymistapa tarjoaa todellisia tuloksia. Eläimistä välittävien on tehtävä yhteistyötä vastustaakseen positiivilistahankkeita. Nyt enemmän kuin koskaan eläinten pitäjien ja alan yritysten on osoitettava yhtenäistä ja määrätietoista vastarintaa. Eläimemme ovat meistä riippuvaisia.
Suojele lemmikkejäsi
Sano EI haitallisille positiivilistoille
Lue lisää positiivilistoista
Jos haluat lukea lisää tämänkaltaisia artikkeleita ja saada ilmaisen digilehtemme,
Liity RRK:hon tänään